Nukkejen kunnossapito

Keskustelua kyseisestä aiheesta!

--

Miten pidät oman nukkesi kunnossa? Säilytätkö lasivitriinissä koristeena muiden ulottumattomissa vai jokaisen koskettavana ja tutkittavana? Pelkäätkö nuken rikkuvat vaiko olet sellainen ihminen, jonka mielestä nuketkin ovat käyttötavara. Pystyyhän sitä hankkimaan uusia. Pidätkö nukkeja kuin omina lapsinasi? Lellit niitä ja katsot, että niillä on kaikki hyvin, sekä kohtelet kuin ihmistä?

Suojeletko esimerkiksi stock - meikkiä hyvin? Vai onko sinulle väliä, mitä muut ajattelevat, kunhan pidät itse omasta nukestasi vaiko ohjaavatko muiden mielipiteet elämääsi? Menetkö massan mukana? Kun muutkin kustomoivat niin sinäkin kustomoit? Sitten jälkeenpäin kaduttaa ja harmittaa koko kustomointi?

Hoidatko ns. keskeneräisen nuken valmiiksi ennen seuraavan hankintaa, vai osteletko vain uusia nukkeja koko ajan? Nukkea nuken perään? Ja sitten jälkeenpäin jäät miettimään, että mistä saat revittyä rahaa kymmenkuntanukkejen peruukkeihin ja uusiin kroppiin rikkuneiden tilalle?

--

Minä olen kuin äiti hahmo. Nytkin mietin, ettei Momo vaan jotenkin mystisesti tipu sohvan reunalta alas.. Vaikka se on aivan mahdotonta. Kaksi ihmistä vieressä, nukke kaukana reunalta. Minua myös häiritsee joa Momon vaatteet ovat huonosti, tai asento näyttää epämukavalta. Sekä jos ulkona on lunta ja Momolla ei tarpeeksi vaatetta. Momon saadessani minun oli pakko tehdä tytölle sänky, sekä sillä oli pakko olla mukava olo koko ajan ja minun oli pakko kantaa sitä kaikkialle - eikä tilanne ole paljoa muuttunut. Vähän rauhoittunut vain. Ei ole pakko tehdä sänkyä.

Momon stock - meikki ei sopinut tytön luonteeseen, joten lähdin muokkaamaan meikkiä. Huulet jätin stockeiksi. Nuken naamasta tuli vähän harmahko ja naarmuinen, mutta se ei haittaa. Ainoa asia, mistä en pidä nukkeni meikissä on kulmakarvat vaikkeivat ne edes näy peruukin etutukan alta ! Mutta täytyy kai tehdä ne uudestaan kuitenkin..

Olen loppuun asti tekeväistä tyyppiä. Momolla on tällä hetkellä obitsu, uusi peruukki ja chipit on tarkoituksella poissa. Sain peruukin vasta alle viikko sitten ja olen nyt todella onnellinen nuken saadessa tuon toisen stock - peruukin tilalle tuo ihana nättimys. Rakastan sen harjailua. Saatan joskus vain laittaa nuken istumaan syliini ja harjata sen hiuksia Hina Ichigo tyylillä. o u o

Minäkin tahdon katsoa, että nukke voi hyvin. Kohtelen nukkejani perheenjäseninä. Tunnen syyllisyyttä, jos olen mielestäni ollut epäreilu, esim. kuvannut toista vähemmän kuin toista, tai ottanut toisen useammalle matkalle kuin toisen.
Nukkeni asustavat kirjahyllyssä. Alimmalla ja toiseksi alimmalla. Alimmalta hyllyltä on vain n. 2-3 cm pudotus, jotta nukke ei missään nimessä tippuisi korkealta. Koiria tai muita eläimiä meillä ei ole, joten ei ole niistä vaaraa.
Jos vieraita on tulossa, pidän huolen, että nukkeihin ei kosketa, ainakaan ilman minun lupaani ja valvontaani. Jos pienempiä vieraita (tai muuten vieraita, jotka eivät osaa käsitellä mitään arvokasta varoen tai en jostain muusta syystä halua tietyn vieraan näkevän nukkeja) on tulossa, nostan yleensä nuket pois katseiden ja kosketuksien ulottuvilta.
Pidän siitä, että nukkeni ovat ns. valmiita, ennen kuin hankin seuraavan. Tietysti jossakin erikoistapauksessa saattaisin antaa periksi, jos olisi kyseessä esimerkiksi jonkin Sold Out:n tai unelmanukkeni myynti-ilmoitus, jossa nukke myytäisiin käyttämättömänä. Silloin saattaisin taipua, mutta muutoin aina, ja tähän mennessä, en hanki uutta nukkea, ennen kuin edellinen on valmis.
En muista, milloin olisin viimeksi ostanut jotain itselleni omilla rahoillani, lukuunottamatta lounasta. Nuket ovat puoli elämääni, ja nautin suuresti kesästä, sillä silloin kuvausreissun voi tehdä yks' kaks' yllättäen, hakemalla vain kameran, lisäkädet ja nuken hyllystä. Talvella on tietysti erilaisen kiehtovat kuvausympäristöt, mutta itselle ja joskus nukellekin, pitää pukea paksut vaatteet päälle, ja kun on valmista, kuka tietää, on jo pimeää. Talvesta kyllä pidän muuten, mutta nukkeilu muuttuu mielestäni silloin astetta haasteellisemmaksi. Jouluhan on tietty erittäin mukavaa talvessa, sillä silloin saa viettää rauhallista (ja suklaisaa) aikaa nukkejen kanssa, kuvailla niitä joulukuusen luona, sekä mahdollisesti saada jopa uusi jäsen nukkeperheeseen, jos suinkin onnistaa...

Minulle nukkeni ovat esineitä, joilla on tunnearvoa. Verrattavissa vaikkapa johonkin lapsuuteni tärkeään unileluun. Nukeillani on kuitenkin persoona ja nimi, mutta ne ovat silti nukkeja.

Nukke pysyy parhaimmassa kunnossa jos se seisoo vitriinissä/kaapissa. Minun nukkeni seisovat kaapissani ständeissään kun en niitä kuvaa tai hiplaa, on niillä kyllä jonkunmoinen taloviritelmäkin, lähinnä kuvatarinoita varten. Mutta en kuitenkaan niin sanotusti lukitse nukkejani kaapin ovien taakse, vaan yleensä katson kaappiin joka aamu ja ilta, koska nättien nukkejen katselu ja se, kun tietää, että omistaa ne, saa minut hyvälle tuulelle Joskus myös otan yhden nuken mukaan mennessäni tietokoneelle ja pidän sitä koristeena tietokonepöydällä

Ja nukke stock-meikillä on minulle tärkeä, tosin vaikka ensimmäisellä nukellani on custom-luomet nukkeiluni alkutaipaleideni virheiden vuoksi, olen saanut ne lähes stock-luomien värisiksi takaisin, ja olen ihan tyytyväinen. Mutta pidän "omat nukkeni" ja "kustom-nukkeni" erillään, ja jos minulla olisi custom bait - pää en pitäisi sitä osana nukkeporukkaani ennen kuin sillä olisi nätti ja hyvä meikki.

Pyrin saamaan nukkeni "kuntoon" ennen uuden ostamista/tilaamista. Tosin joskus saatan tilata vaikka jostain paikasta missä on kalliimmat postarit, silloin lykkään esim. sen peruukin tilaamista ja tilaan sitten useammalle nukelle kerralla. Tärkeintä on, että nukella on hyvä peruukki. Obitsun hankkiminen on toissijaista, koska yleensä ei-niin-hyvin poseeraavalla stock-kropalla voi silti nukke olla, mutta jos peruukki on mennyt ihan huonoksi niin pidän kaljun nuken tai sotkutukkaisen nuken kuvaamista vähän aloittelijamaisena. Olen itsekin ollut aloittelija, tiedän, ja kuvasinkin nukkeani stock-kakkaperuukilla. u__u

Itse pidän nukkeja samalla todella arvokkaina keräilyesineinä ja hienoina ja todella tärkeinä harrastuselementteinä.

Nukkeilluuni siis kuuluu ihan perus kuvaaminen, miittailu ja sen semmonen. Räpelöinkin välillä nukkejani turhaan. Yleensä pidän ne kuitenkin kaapissa, visusti ovien takana piilossa muilta. Siellä siis sijaitsee nukkekotini. Mutta mielestäni pidän hyvin huolta nukeistani.

Tämä stock-meikkien suojelu on nyt tullut vähänkuin vasta vastaan. Ensimmäisen nukkeni luomet, siis Ayshan luomet, kustomoin, koska inhosin Melissan sitä hopeanharmaata kiiltävää luomimeikkiä. Olen ihan tyytyväinen työhöni, vaikki pidän pastelleista paljon enemmän. (Akryyleillä siis tein.) Ja nyt olen sitten vaalinut kahden muun nukkeni stock-meikkejä enkä ole sen kummemmin kajonnut. Mirukon (Pullip Naomi) huulista sitä ns. ylimääräistä glossia olen hionut pois, en sen enempää.

Itse oon tosi varovainen nukkejeni kanssa, mutta silti vähän pelottaa se hartsisen osto. Mitä jos se tippuu ja menee rikki? Ei varmaan mee, mutta silti. : D D : Ongelmia.

Mä kohtelen nukkejani kuin omia lapsiani. Muut saa kattoo, mutta pidän kättä niitten lähellä koko ajan, ettei vaan satu tippumaan.

Mun ihan eka nukke Naomi (custom ddalgi) on vähän huonossa kunnossa. Joskus kun kustomoin ekan kerran hukkasin yhen ruuvin ja pää ei enää mene kunnolla kiinni, ja se **tuttaa ihan älyttömästi. Joten tyttö on hieno koriste hyllyn päällä Monet kerrat on tultu itkemään nukkejeni perään...

Oma rakas Hanyuuni taas on ollut nyt minulla kuin pieni vauva, jos sitä sattuu niin minuakin sattuu ja niin eties päin. Eli siis olen niinkuin oppinut virheistäni, enkä oikein ajatellut kustomoida omia nukkejani enää ollenkaan jotta ei kävisi kuinkaan..

Nyt siis se mitä oikeesti tässä on haettu. Eli kuvaan nukkejani, asettelen niitä joka päivä erilailla ja vaihdan vaatteita, joskus jopa juttelen niille (onks noloo? ). Joten ne on mulle kuin pikku vauvoja ja perheen jäseniä. Aina kyttään onko kaikki juuri niin kuin jätin ne ja niin. Hermoilen aina nukkejeni takia kun ei ole tekemistä. x3

Mulle nuket on kuin ystäviä, koristeita, omia lapsia, ja kaikkea noiden väliltä! Ne on mun kaikki. Jos niitä ei olis, ei olis muakaan. Niin tärkeitä niistä on mulle tullu.

Mä oon kokoajan juoksemassa niiden perään, suojelemassa niitä, kattomassa että ne ei vaan eikä varmasti tapaha mun hyllystä, jossa ne on AINA ellen erikseen oo siirtäny, tai ottanu mukaan. Tietokoneelle mennessäni otan joskus yhden nuken tohon pöydälle näprättäväks ja kateltavaks. Nytkin Tadase on tossa, kun vihdoin obitsun omistaa.

Mä oon ihan ylisuojelevainen mun nukeista puhuttaessa. Esim. en anna kellekkään kateltavaks, johon en luota, enkä jätä minnekkään esille meillä kotana, ettei veljet/sisko pääse koskemaan. Mulla on niille säilytyshylly/-hyllyt, joissa on kans niiden asunnot. Yleensä jos nuket on käyttämättömänä mä laitan ne ständeihin, tai asettelen kivasti, silleen et niit on kiva kattoo, hyllyyn esim. nukkumaan, istumaan... Kuitenkin huolehdin aina, ettei ne tipu siitä, koska säilytän niitä mun kirjahyllyssä.

Mulle on kans tärkeetä, että nuket näyttää hyvältä, ja niille ei tapahdu mitään. Kun ne on hyllyssä, niin mä katon, että peruukit on hyvin, ja kädet on kaukana naamasta, ettei pääse sulamaan.

Olen pitänyt ja tulen pitämäänkin nukeistani hyvää huolta. En välttämättä hanki edellistä valmiiksi ennen seuraavan hankintaa, mutta en myöskään pidä siinä liian suurta väliä. Varjelen nukkeani ja omallatavallani sitä kohtelen. Haluan että sille ei tapahdu mitään kauheuksia. Pidän huolen että nuket on hyvässä kunnossa ja valmiina ennenkuin ostan 3 seuraavaa nukkea.

heheh :"D mulle nuket on, kuin perheenjäseniä.

Ne on yleensä vähän joka paikassa kuitenkin niin, ettei niille voi käydä mitään.

En pysty hylkäämään niitä. Joka päivä mun on ihan PAKKO katsoa, pitää niitä kädestä ja varjelen pikkusiskoltani. Ihailen suuresti niitä ja niille on aina pakko tehä kaikkea, koska olen kiintynyt niihin vähän liikaakin.

Ylisuojelevainen nukkeja kohtaan olen. Pystyn antamaan nukeni muille katsottaviksi, mutta siihen se sitten jääkin. Vain harva niihin saa koskea ja joka paikassa olen niitä vartioimassa, ettei mitään käy.

Hmmm...mitäs tähän nyt kirjottaisi^^' Pidän nukeistani hyvää tai vähän liiankin hyvää huolta. Tuntuu kuin jokaisella nukellani olisi erillainen persoona (joka kyllä on ihan totta) ja erillaiset tunteet ja ajatukset.
Pidän nukkejani tavallaan kuin "pikkaraisina".
Minulle nuken ulkonäkö (meikit, vatteet yms) merkitsee paljon. Kaiken tuon kautta voi jo päätellä nuken ajatukset, mielentilat, tunteet ja persoonallisuuden c: En ole hyvä selittämään....
Rakastan nukkejani, enkä voisi ajatella elämääni ilman niitä. Minä olen niiden äiti ja ne ovat lapsia.... Jotka eivät minua tottele (lukuun ottamatta Emilyä)-.- Rakastan kaikkia pikkuisiani ja teen kaiken mitä nukkeni voisivatkaan toivoa. Lähipäivinä olen heräillyt kymmenen maissa ja käynyt syömässä sekä ompelemassa. Ompelen vaatteita nukeilleni mielellään. Sillä en omista niinpaljoa rahaa, että voisin jokapäivä tilata nukeillemme hirveän kasan vaatteita. Juuri tänäkin aamuna tein ramonalle paidan ja sukkahousut. Puin tytölle vaattet, kampasin hiukset ja laitoin sen ihailtavakseni pöydälleni c: Siellä ne onnellisina viettävät omaa aikaansa laiskotellen Emily istuu sohvalla ja juo teetä. Ramona katselee ikkunasta ulos, Bonnie nukkuu ja Dita juttelee Emilylle!

Mulle nuket on tärkeitä esineitä, joilla on tunnearvoa. En voi jättää niitä yöks ilman vaatteita, vaan ne pitää aina pukea ja laittaa kirjahyllyyn ständeihin seisomaan. Ne ei myöskään saa olla hyllyn reunalla, et jos ne vaikka kaatuis, niin ne ei tipahtais.
Ja sit mua ärsyttää, jos nuket on vaikka huonossa asennossa tai jos peruukit on huonosti.

Vieraat saa kyllä kattoa nukkeja ja joskus annan ne vieraille käsiinki. Mut aina vaan toinen nukke kerralla, niin pystyn vahtii nuken käsittelyä.

Mie taas ajattelen että nuket on mun osa elämää ja en aseta niinkään nukkeja itseni edelle enkä ajattele itseäni äiti henkilönä Rakastan nukkejani ja rakastan ylikaiken kuvata niitä<3 kustomointi on mulle enimmäkseen intohimo. Rakastan oppia uutta ja rakastan nähdä miten taidot kehittyy puolessavuodessa<3 Nuket on tuonu mulle monta ovea eteenpäin taideaineissa ja myös kuvaamisessa <3
Minusta nukelle ei tarvitse olla omaa kotia, Omat kuvatarinat on erikseen. Pidän nuken normaalissa nukkelaatikossa jonka otan melkein jokaikinen päivä sieltä pois mutta laitan sen siivotessani takaisin )